Kuinka voin olla niin onnekas, ettÀ olen elossa, vaikka niin monet muut eivÀt ole? Minunkin olisi pitÀnyt kuolla...
EletÀÀn vuotta 1945. Marta Nedermann tietÀÀ olevansa onnekas selvittyÀÀn hengissÀ natsien vankileirin julmuuksista. Toipuessaan kokemistaan kauhuista hÀnelle aukenee mahdollisuus uuteen tulevaisuuteen toisessa maassa. SiellÀ Marta menee naimisiin ja saa kodin ja perheen. HÀn pÀÀsee myös työhön ulkoministeriöön.
YllÀttÀen hÀnen turvallinen elÀmÀnsÀ on uhattuna hÀnen saadessaan kuulla tiedustelupalvelun toimintaa sabotoivasta vakoilijasta. Ainoa, joka voi auttaa petturin paljastamisessa, on mies, jonka Marta tunsi taistellessaan partisaanien riveissÀ sodan aikana, eikÀ hÀn voi kieltÀytyÀ saamastaan tehtÀvÀstÀ. Ei vaikka se tarkoittaa sitÀ, ettÀ hÀnen on palattava menneisyyteensÀ...
Helena
29/03/2024
Anonymous
06/03/2024
Anonymous
14/02/2024