Eräänä heinäkuisena aamuna 1976 John Illsley saapuu kotiinsa ja löytää tuntemattoman miehen makoilemasta kämppänsä lattialta kitara sylissään. Outo vieras esittäytyy Mark Knopfleriksi. Tästä alkaa miesten elinikäinen ystävyys.
Syntyi Dire Straits, joka sai nimensä poikien senhetkisestä, puutteen ja vaikeuksien leimaamasta elämäntilanteesta. Muutaman onnekkaan sattuman ansiosta lahjakkailla muusikoilla ei kuitenkaan ollut pian puutetta mistään. Dire Straits - ja Mark Knopflerin omaperäinen soittotyyli - tunnettiin kaikkialla.
Yhtyeen basisti ja alkuperäisjäsen John Illsley on tallentanut Dire Straitsin 15-vuotisen taipaleen värikkäät vaiheet. Viihdyttävät mutta myös koskettavat muistelmat paljastavat, mitä kaikkea kätkeytyi menestyksen ja myyntilukujen taakse.
Jörö
31/07/2024
Paska kirja. Muuten olisi ollut ok mutta kirjoittaja on tärkeilevä tekopyhä valehteleva homo. Esim. Toto rumpalin kuolemasta hän sanoo että rumpali menehtyi sydänkohtaukseen traagisesti vaikka oikea syy oli kokaiinin yliannostus ja kokaiinin runsas aiempi käyttö. Tässäkin "rock" biographiassa lakoaa porukkaa kuin heinää ja kukaan heistä ei muka ole käyttänyt nautintoaineita. Bändi on vaihtanut kitaristia levy kerrallaan ja useamminkin eikä heidän bändissään muka ole käytetty nautinto aineita. Ainoastaan alkoholia ja hieman ehkä paukkua polteltu. Silti bändissä on ollut kireät välit jatkuvasti ja vanhoja videoita katsoessa näkee kyllä selvästi osasta bändiä että on toinen puoli ollut hitaan ystäviä ja toinen piristävien, mistä luultavammin nämä jännitteetkin ovat kehittyneet. Tämä siis vain oman kokemuksen ja muiden elämäkertakertojien perusteella jotka ovat avoimesti kertoneet millaista rock 'n roll elämä on. Mutta ei tämä bändi. Tämä onkin sitten varmaan ainoa huippu suosittu bändi joka on sijoittanut rahansa kaikkeen muuhun kuin mihin normaalisti sijoitetaan. Vituttaa kuunnella tällaista valehtelua kun ei ukko voi kertoa rehellisesti tällaisista asioista mitä me kaikki ihmiset teemme joka päivä. Kuka juo kahvia tai polttaa röökiä, kuka sitten käyttää piristeitä tai hitaita aineita. Huumeita ne on kaikki. Läskit syö sokeria. Myös sokeri on huume niinkuin heroiinikin. Ainoa ero on että heroiini on laitonta ja se pitäisi laillistaa niin loppuisi kartellien tuotot siihen. Jokaisen pitää saada tehdä itselleen mitä haluaa. Mutta valehtelu tällaisessa kirjassa missä hän vannottaa puhuvansa totta niin vituttaa todella ankarasti. Ja jos joskus satum tämän äijän keikalle niin yritän kylläängetä lavalle antamaan arvokasta hieman ja kritiikkiä kirjasta.
Nalle
05/04/2024
Hyvin kirjoitettu, paljon pohdiskelua. Tekstiin sopiva lukija.
Harri
10/04/2023
Kiinnostava. John kuitenkin pitää visusti suunsa kiinni muiden bändiläisten ajatukset ja elämät. Kannattaa lukea jos tykkää musiikista yleensä.
To write a review you need to download the app