Runoissa käsitellään elämän eri ilmiöitä lempeän huumoristisesti ja osin itseironisesti terävän yhteiskunnallisen tarkkailijan otteella.
Runoilija tekee Elämä-sanan kautta tilaa ympäröivään maailmaan ajatuksilleen ja sanojen vapaalle virralle.
Teos on omistettu syöpää sairastaville ja edesmenneille ystäville.
