Lääketiede selostaa kuinka keho toimii, mutta ruumiinavauksiin perustuva anatomia sivuuttaa kehon elollisuuden. Kun Gabriel Westonista tuli ensin kirurgi, sitten äiti ja lopulta potilas, hän ymmärsi ammottavan kuilun ihmisyyden ja lääketieteen välissä. Kuinka kuvata elävää kehoa?
Westonin poikkeuksellinen teos yhdistelee anatomiaa, lääketieteen historiaa ja kirjoittajan omaa potilaskertomusta. Weston tutkii ihmiskehoa elinten kautta, sekä leikkauspöydällä että osana elämäämme. Teksti on konkreettista ja väkevää: luut rusahtelevat ja veri roiskuu, mutta Westonin kirjoittamisessa on myös suurta herkkyyttä ja inhimillisyyttä. Hän ymmärtää elävän kehon kauneutta ja haurautta.
Elossa on ainutlaatuisen kokonaisvaltainen käsitys ihmiskehosta ja anatomiasta.