Sen kasvoilla kÀvÀisi nolouden varjo, ruumis jÀnnittyi kuin se olisi suurenkin uhan kohteena, vaikka hÀn oli vain antanut samalla mitalla takaisin. SillÀ oli puukko kÀdessÀ. Se vilkaisi hÀnnystelijöitÀÀn, jotka tuijottivat sitÀ odottavasti kuka suu auki, kuka silmÀt selÀllÀÀn. HÀn nÀki terÀn vÀlÀhtÀvÀn auringossa, ja heti perÀÀn tunsi metallin kurkullaan. Oli työlÀstÀ hengittÀÀ. Piti varoa liikkumasta, ettei itse nirhaisisi haavaa aataminomenaan. Pikkukakarat elÀmöivÀt ympÀrillÀ, odottivat puukkomiehen ratkaisevaa liikettÀ. MikÀ natiaisten kuningas se niille oli? "UskotsÀ Jumalaan?"