Hän tiesi joutuvansa ankarasti kamppailemaan ennen kuin pystyisi hyväksymään Martin lähdön tuoman elämänmuutoksen ja ikävöinnin. Mieleen nousivat monet onnen hetket Long Islandilla ja New Yorkin puistoissa, Plazan loungessa ja elokuvateattereiden pimeydessä. Ja se haikea laulu: I‘ll remember every little thing you used to do...
Kaksi rantaa on historiallinen romaani suomalaisten Amerikan-siirtolaisuudesta. Se on rohkean Hannan huima elämäntarina, joka vie 17-vuotiaan maalaistytön Atlantin valtameren yli 1920-luvun kuohuvaan New Yorkiin.
Miljoonakaupunki on Hannasta loistossaan kiehtova, pelottavakin. Tutuksi tulevat elokuvat, jazzklubit, Keskuspuiston luistinrata, Long Islandin uimaranta ja ennen kaikkea Haali, jonne kaupungin suomalaisyhteisö kokoontuu viikoittain tanssimaan ja pitämään hauskaa.
Yllättäen Hanna kutsutaan keittiötöistä sisäköksi kaivosmiljonäärin upeaan taloon. Koti-ikävä kaihertaa kuitenkin ajoittain kaiken loiston keskellä.
Kun viisi vuotta on kulunut, Hanna päättää lähteä käymään Suomessa, missä häntä odottavat vaikeat päätökset.
Kaksi rantaa, kaksi erilaista maailmaa kamppailevat Hannan sisimmässä. Kumpaan hän kuuluu? Kumpaan rakentaa pysyvästi elämänsä?
Espoolainen Eeva Vuorenpää on toiminut tv-ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hänet tunnetaan lukuisista laatudokumenteistaan. Häneltä on aiemmin ilmestynyt hämäläisestä kartanoyhteisöstä kertova, suosittu romaanitrilogia Kotkansilmä (2007), Kotkansilmän perintö (2008) ja Kotkansilmän uusi loisto (2009) sekä jatkosodan aikaan sijoittuva romaani Arvet (2011). Kaksi rantaa on Eeva Vuorenpään viides teos.
Ann
20/11/2023
Jatko-osankin olisi voinut kirjoittaa, tai ainakin lopun kuvailla hiukan monisanaisemmin. Muuten hyvä, mutta loppu oli puristettu ja typistetty liian napakaksi.
linda
04/11/2022
Hyvä lukija. Kiva tarina.
Li
26/05/2021
Sinänsä kiehtova tarina, mutta jää valitettavan tasapaksuksi. Tuntuu paremminkin nuoren ihmisen päiväkirjalta, jossa luetellaan juurta jaksain epäkiinnostavia ja tarinan kannalta ei-oleellisia yksityiskohtia. Muutamat ”kohokohdat” ohitetaan parilla innottomalla lauseella, vaikka niissä olisi ollut ainesta herättämään enemmänkin tunteita ja rakentamaan juonenkäänteitä. Romaaniksi tästä ei mielestäni ole, fiktiota on turhaan sekoitettu faktaan ja näin pidennetty kirjaa uuvuttavuuteen asti. Kirja olisi varmasti jäänyt kesken ellei lukija Mirjami Heikkinen olisi niin miellyttävää kuunneltavaa.
To write a review you need to download the app