Kirja muistamisesta, menneisyydestä sekä ystävyydestä, joka sitoo ihmiset toisiinsa
”Herään kellopelisydämen tikitykseen rinnassani. Sen tasainen rytmi kaikuu kylkiluita vasten ja saa minut ajattelemaan oikeaa sydäntäni: sitä sydäntä, joka on jo varmaankin heitetty pois. En koskaan kysynyt Tiimalta, mitä sille tapahtuisi leikkauksen jälkeen. Ehkä on parempi, etten tiedä.”
Kellopelisydän kertoo salamurhaajista, joiden sydämen paikalla tikittää armottomasti aikaa mittaava kellokoneisto. Jos murhaaja ei tapa vähintään yhtä ihmistä vuoden aikana, mekaaninen sydän pysähtyy.
Kellopelimurhaajat kantavat kukin sydäntään omalla tavallaan. Samaan aikaan Karunkan Akatemiassa kudotaan harhoja ja kätketään totuuksia. Kaiken taustalla kuiskii meri, joka ei paljasta salaisuuksiaan, ja verkkaan vaihtuvat vuodenajat, joiden kielen voi oppia vain pysymällä vaiti.
Vehka Kurjenmiekka on helsinkiläinen kirjailija ja roolipelisuunnittelija. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Kurjenmiekka rakastaa kirjastojen varastoja, hapanjuurileivontaa, merta, syksyä ja sitä, kun löytää tismalleen oikean sanan. Kellopelisydän on Kurjenmiekan esikoisromaani.
tskizu
16/10/2024
Tarinassa vaikea pysyä mukana, sillä puoleenväliin kirjaa ei edes tiedä hahmojen sukupuolta. Lisäks kaikki kuukaudet ovat kirjassa omalla nimellään niin ei tiedä onko kevät syksy vai talvi. Myös hahmojen nimet vaihtuvat kesken kirjaa. Kuitenkin idea ja tarina ovat mielenkiintoiset.
Timo
29/04/2024
Rikas fantasiamaailma ja hahmoja joiden rakentamiseen käytetty aikaa. Äänikirjana paikoin hieman vaikea pysyä kärryillä kaikista käänteistä, mutta se ei ole itsessään kirjan vika.
Sanni
11/03/2024
Kirja oli iso positiivinen yllätys. Itse en ollut kuullut tästä somehypetyksestä tarinan muodostumisen aikana, vaan luin näistä vasta kirjan kuunneltuani. Teos oli lempeä ja itselleni tämä oli hyvän mielen kirja. Kerronta, jokaisen sanan tarkka valinta sekä miljöön kuvailu olivat omaa luokkaansa. Välillä tuntui, että olisi kuunnellut ennemminkin runoutta kuin romaania. Kuunnellessani tuntui, kuin olisin välillä leijunut itse Karunkan maailmassa. Suomen kielen iloitteluja parhaimmillaan. Kuunneltuna oli kirjan loppupuolella hankala olla selvillä siitä, kuka hahmo oli milloinkin äänessä, luultavasti luettuna pysyy paremmin perässä. Tämä on niitä harvinaisia teoksia, jotka haluaa lukea uudestaan jonkin ajan kuluttua.
To write a review you need to download the app