Tsunami erottaa - ja yhdistää.
Viisitoistavuotias Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.
Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä. Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen. Tunteet ovat pelissä myös, kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.
Marja-Leena Tiainen on syntynyt Kuopion maalaiskunnassa. Hän asui vuosikymmeniä Liperin Viinijärvellä, mutta muutti takaisin Kuopioon 2013. Tiainen debytoi lyhytproosalla Gummeruksen vuonna 1983 julkaisemassa antologiassa Kenkää enolle. Kuunnelma Eino 67 esitettiin radiossa syksyllä 1986. Seuraavana vuonna ilmestyi Tiaisen ensimmäinen oma teos, lastenkertomus Pullopoika, joka julkaistiin Tammen Vihreä Varis -sarjassa. Sittemmin Tiainen on kirjoittanut lukuisia romaaneja, joissa hän kuvaa nykyajan suomalaisten lasten ja nuorten elämää ja heidän harrastuksiaan. Tiaisen nuortenromaaneja on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, liettuaksi ja eestiksi. Tiaisen kirjojen aiheet vaihtelevat urheilu- ja eräharrastuksista vakavampiin aiheisiin, kuten rasismiin, jota hän kuvaa rehellisen uskottavasti vuonna 2002 julkaistussa teoksessaan Pikkuskini ja vuoden 2007 alussa Savonia-palkitussa nuortenromaanissaan Alex ja pelon aika. Aikuisille Tiainen on julkaissut romaanit Karjala comeback, joka kertoo suomalaisten seuramatkasta rajantakaiseen Karjalaan ja Jaakobin Enkelit, joka sijoittuu naispesäpalloilun maailmaan, sekä naisen arjesta ja unelmista 1960-luvulla kertovat romaanit Kulmakaupan naiset ja Suoraa saumaa ja siksakkia.
Sinikka
11/05/2024
En pitänyt, en myöskään lukijan tavasta venytellä sanojen lopputavuja. Murresanoja mie ja sie - ei ei. Jos en olisi käynyt ko. paikoissa olisi mielenkiinto loppunut nopeammin. Surullisia ihmiskohtaloita ei kyynelittä voinut kuunnella. Tämä siis vain minun mielipiteeni😍
Pera
09/03/2023
Ei voi lukea tai kuunnella ilman kyyneleitä. Aivan huippu kirja.
Gerbiili
19/04/2022
Niin ennalta-arvattava
To write a review you need to download the app