Kuvaus suuren ikäluokan elämästä maaseudulla,1950...1960 välisenä ajanjaksona. Mitään ei ollut valmiina, vaan mitä halusimme, se ,"värkättiin"yhdessä. Siinä samalla kehittyi elämisentaitoja kasvattaen kloppisakin yhteenkuuluvuutta. Sodasta selvinneet isät ja heidän pojat, kisailivat ja tekivät yhteisiä retkiä lähialueelle kulkuneuvoinaan polkupyörä, traktori tai kuorma-auto. Työtä arvostettiin ja vaadittiin "luterilainen" asenne työn tekemiseen. Koti, uskonto ja Isänmaa olivat arvostettuja poikien keskuudessa. Kuitenkaan emme olleet mitään pyhimyksiä, sillä joskus joukossa tyhmyys tiivistyy ja tehdään joitain "kolttosia". Lopussa luettelomainen yhteenveto mihin kloppisakin yksilöiden elämäntehtävät ovat asettuneet.