Talvisota kosketti jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Koulutytön talvisota kuvaa sodan ja välirauhan aikaa sellaisena kuin ne koki hämäläinen koulutyttö Pirkko Koskinen. Pirkko kuului niihin onnekkaisiin, jotka eivät menettäneet sodassa omaisiaan tai kotiaan. Pelko ja huoli läheisten ja koko maan kohtalosta painoi silti jokaista, vaikka etenkin nuoret yrittivät elää hetkessä: tavata ystäviä, harrastaa ja haaveilla tulevaisuudesta. Sodan varjossakin suurperhe ja maatalo elivät arkeaan, kouluakin yritettiin käydä; vaikka sitten muutama tunti päivässä tai kirjekurssina.
Koulutytön talvisota ei ala ensimmäisestä laukauksesta, eikä lopu aseiden vaikenemiseen. Siihen mahtuvat sotaa edeltävän kesän helle, huhut ja hermostuneisuus, kotirintaman toimeliaisuus ja evakkojen tulo. Se kirjaa sodan voitot ja tappiot, suree surkeaa rauhaa ja kuvaa hidasta sopeutumista arkeen, joka ei ole enää entisensä.
