Kuin satujen ihmemaa
"Te lÀhdette minun mukaani, nyt heti!" Casimir ei katunut hetkeÀkÀÀn itsevaltaista kÀytöstÀÀn - hÀn oli tottunut mÀÀrÀilemÀÀn, olihan hÀn kuvankauniin vuoristovaltion kruununprinssi. HÀn ei ollut koskaan pystynyt unohtamaan pÀiviÀ, jotka oli viettÀnyt vuosia sitten Anastasian seurassa, ja nyt hÀnen tehtÀvÀnsÀ oli suojella Anaa - ja heidÀn tytÀrtÀÀn...
Toivo syttyy
Kit hÀtkÀhti hereille pÀivÀunelmistaan. HÀn oli juuri muistellut viime yötÀ, kuinka Alex oli suudellut ja hyvÀillyt hÀntÀ, tuottanut hÀnelle aivan sanoinkuvaamatonta nautintoa... Ja nyt tuo samainen mies tuijotti hÀntÀ viileÀn asiallisesti kuin... kuin sihteeriÀÀn! Kun pomo oli ykskantaan ilmoittanut, ettÀ edellisyö oli ollut valtava virhe, KitillÀ ei ollut kuin yksi vaihtoehto - paeta niin kauas Alexista kuin mahdollista. NiinpÀ hÀn palasi rauhalliseen kotikaupunkiinsa - mukanaan salaisuus, josta Alexilla oli oikeus tietÀÀ...