Luonto muuttuu, mutta kaikkea ei ole menetetty
Maailmanlaajuinen luontokato jatkuu, lajeja katoaa ja monimuotoisuus vÀhenee. Mutta luonnolla on sisua ja sitkeyttÀ, resilienssiÀ. Luonto pystyy palautumaan siellÀ, missÀ lajisto sÀilyy ja saa mahdollisuuden kerÀtÀ voimansa ja elpyÀ.
Pellot ja laidunmaat peittÀvÀt enemmÀn pinta-alaa kuin maapallon metsÀt. Ravintoa ja rehua tuotetaan peltolakeuksilla, laaksoissa ja vuorten rinteillÀ. Ennen nÀmÀ alueet sykkivÀt monipuolista ja villiÀ elÀmÀÀ, kunnes ihminen asettui paikalle ja pani tilalle vehnÀÀ, soijaa, kahvia, viiniköynnöksiÀ ja lukemattomia muita viljelykasveja.
Luonnon monimuotoisuutta on vielÀ jÀljellÀ, myös tÀÀllÀ pohjoisessa. Kovin usein vain kÀvelemme kaiken kauniin ohi emmekÀ pysÀhdy ihailemaan sitÀ, minkÀ luonto meille tarjoilee. TÀstÀ muistuttavat kirjan sivuilla Seppo Peltomaan valokuvat.
Pekka Kauppi on tietokirjailija ja tÀysinpalvellut ympÀristönsuojelun professori Helsingin yliopistosta. Seppo Peltomaa on elÀköitynyt rakennusarkkitehti ja yrittÀjÀ sekÀ elinikÀinen luontoharrastaja ja -valokuvaaja.