Voi olla, että en ole vain valmis tätä kirjaa varten, mutta jo kirjan alkupuoliskolla ärsytti toistuva toteamus että _kaikki_ kärsimys on ihmisen omista ajatuksista johtuvaa. Se vain ei pidä paikkaansa. Joskus vain tapahtuu pahoja ja ikäviä asioita, eikä se ole sen ihmisen aikaansaannosta. Joskus on, mutta ei aina. Tämä sama ongelma vaivaa monia New Age oppaita, eikä tuollainen ajattelu ole tervettä. Ai että vaikkapa joku lapsi on ajatuksillaan aiheuttanut itselleen syövän? Ymmärrän pointin, että omilla ajatuksilla voi vaikuttaa asioihin (merkittävästikin!), mutta kirjan teema, että kaikki epäonni/kärsimys olisi ihmisestä itsestään lähtöisin, on vain epäterve. Kaunis kirja muuten, ja tietenkin se sisälsi paljon hyvää ja omaankin elämään poimittavia ajatuksia. Mutta tämän yhden asian vuoksi ei jatkoon.

Ihana muistutus ihmisen kyvykkyydestä ja oman mielen vaikutuksesta! Suosittelen 👌🏻

Kaunis