Mies, jota ei uskottu

Eruttäin hyvin ja kattavasti kuvattu "hyvinvoini" / pahoinvointi yhteiskuntaa !!! Tämä kirja pitäisi kuulua jokaisen ihmisen luettaviin kirjoihin.

Ihmettelen näitä kritiikkittömiä ylistäviä arvosteluja tästä kirjasta. Kun tarkkaan kuuntelee ja samalla ajattelee, niin kirjailijan asenne on, että kaikki on muiden syytä: lääkäreiden, kun eivät löydä diagnooseja, psykiatrien, koska määräävät lääkkeitä, joista kirjailija itse (!) tietää enemmän, sossun, kelan, tt-toimuston jne. Onhan selvää, että jos tutkimuksissa ei löydy mitään, niin ei se tarkoita, että lääkärit ovat huonoja. Ei diagnooseja voi vetää arvalla hatusta. Samoin ärsytti kirjailijan puuttuva oma-aloitteisuus: "miksi kukaan kelassa ei kertonut minulle, että olisin oikeutettu johonkin tukeen?" Kysyn, miksi hän ei itse ottanut selvää vaikka Kelan monista esitteistä, joita oli paljon tarjolla jo ilman nettiäkin? Kirjailija ajautui päihderiippuvuuteen ja haali huumeeksi luokiteltuja lääkkeitä shoppailemalla eri lääkäreiden vastaanotolla. Tässähän ei enää ollut kyse kipujen hillitsemisestä, vaan siitä, että vieroitusoireet puskivat päälle. Sen hän tunnustikin.

Olihan siinä sairaskertomusta ja ihmiskohtaloa kerrakseen. Kroonikkosairaana löysin samaistumispintaa paljonkin mutta myös kyseenalaistettavaa. Pääasia että kirjoittajan elämällä on parempi suunta ja että hän sai äänensä kuuluviin. Kaikkea hyvää !