Elävästi kirjoitetut, vähemmän diplomaattiset muistelmat.
Kokeneen diplomaatin Pasi Patokallion muistelmat ottavat terävästi kantaa ulkoministeriön toimintaan, kärkipoliitikkoihin sekä Suomen ja maailman tapahtumiin Kekkosen ajasta aina Ukrainan-sotaan asti. Asevalvontaan urallaan paneutunut diplomaatti antaa lukijalle myös rautaisannoksen ajankohtaista ydinasetietoutta.
Minä, aseet ja maailma on lähihistoriaa avaava lukuelämys kaikille, joita kiinnostavat kokeneen diplomaatin arviot Suomen roolista kansainvälisessä politiikassa.
Teoksessa seurataan ainutlaatuisen läheltä asevalvonnan maailmaa ja sitä, kuinka Suomen etuja sekä turvallisuutta edistettiin neuvotteluissa ympäri maailmaa. Asialistalla ovat niin ydinsulku, kemialliset aseet, ydinaseettomat vyöhykkeet, ympäristösodankäynti kuin strateginen vientivalvonta ja surullisen kuuluisa Itämeren kaasuputki.
Patokallio todisti paikan päällä Neuvostoliiton ydinaseiden hävittämistä Kapustin Yarissa ja kuunteli Fidel Castron sotaista puhetta aseidenriisuntakonferenssissa Havannassa. Hän taittoi peistä YK-puheiden sisällöstä ulkoministeri Paavo Väyrysen kanssa.
Tarja Halosen kanssa Patokallio otti tiukasti yhteen asevientiluvista ja kohutuista jalkaväkimiinoista. Heillä oli myös erimielisyyksiä, kun Patokallio kampanjoi Suomea YK:n turvallisuusneuvostoon ulkoministeri Alexander Stubbin erityisedustajana.
Suurlähettiläs Pasi Patokallio (s. 1949) edusti Suomea monissa kansainvälisissä asevalvontaneuvotteluissa. Hän palveli yli neljäkymmentävuotisella urallaan Suomen edustustoissa Washingtonissa, Tokiossa, Genevessä ja New Yorkissa, ja toimi Suomen suurlähettiläänä Israelissa, Kanadassa ja Australiassa.
Anonyymi
13/04/2024
Mielenkiintoisia henkilökuvia
Mauri
08/01/2024
Hyvä kuvaus lähettilään elämästä ja UM:n politikoinnista. Kestoa sen verran, että alkaa vähän puuduttaa loppupuolella.
Elina-Irmeli
18/10/2023
Ottaen aiheen huomioon ihmettelin aika ajoin, miten rentouttavaa oli kuunnella diplomaatin muistelmia. Lukijallakin oli osuutta asiaan. En tiedä, mitä oikein odotin, mutta Pasi Patokallion erinomaisen sujuvasti edennyt teksti valloitti minut. Kirja osoittautui hyvin selventäväksi ja ajankohtaiseksi. Kohdemaat ja ’postit’ niissä olivat kiinnostavia ja entuudestaan tuttuja eri perspektiivistä. Minä, aseet ja maailma oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että se on nyt ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lukemani muistelmateos päiväkirjaviitteineen ja tarkkoine ajoituksineen. Kotimaan politiikasta ja ulkoministeriön viranhaltijoiden töistä ja toimista on ollut saatavilla paljon luettavaa sanoma- ja viikkolehdistä sekä arkistoista. Vaikka diplomaatin muistelmat on pulkassa, niin kaipaan perinteisen kirjan selvennyksiä. Tekstissä on melkoisesti ABC-tyyppisiä lyhenteitä eri instansseista, sotilasryhmistä ja hankkeista. Myös vieraat paikannimet on hyvä nähdä, koska Patokallion seurassa maailma on monilta osin tallentunut toisin silmin.