Ohdakemaa-sarjan yhdestoista osa kertoo Jelizei Reguelinpojan kasvutarinan herkÀstÀ nuorukaisesta oman itsensÀ herraksi. Jelizei on Ohdakemaan kruununprinssi ja myös tuleva Molcavarathian hallintoneuvoston jÀsen. Mutta omissa oloissaan viihtyvÀ Jelizei ei haluaisi ajatellakaan mitÀÀn monimutkaista ja ristiriitoja sisÀltÀvÀÀ; niinpÀ hÀn pakenee haavemaailmoihinsa, tai vajoaa joskus tahtomattaankin unenomaiseen maailman, joka on kuin vÀÀristynyt versio hÀnen arkitodellisuudestaan. Toisinaan unimaailman hahmot vÀittÀvÀt nekin olevansa Jelizei, tai Jelizei nÀkee peilistÀ itsensÀ nÀköisen prinsessan, joka kokee olevansa vankina. MielensÀ temppuilusta huolimatta Jelizein on yritettÀvÀ tÀyttÀÀ velvollisuutensa, kuten, tutustuttava hÀnelle suunniteltuun morsiameen, Argillan kruununprinsessa Rodaniin, ja tÀmÀn kurittomaan pikkusisareen Aroudaan. HÀnen on tultava toimeen myös vilkkaan warginmaalaisen serkkunsa Julianin ja tÀmÀn henkivartijan, Vaeltajasoturi Wigulfin kanssa, jotka ovat myös matkalla Molcavarathiaan, jossa kÀskynhaltija Figulf ja muut Neuvoston jÀsenet aikovat arvioida Jelizein kyvykkyyttÀ minkÀÀn valtakunnan hallitsijaksi. ItÀ-Molcavarathiasta Jelizein seurueeseen liittyvÀt Ivida IgorintytÀr ja Morish Merickinpoika, joka pakenee isÀnsÀ kÀskyvaltaa, mutta joutuu hetimiten vaikeuksiin ja pÀÀtyy henkipatoksi. HyvÀluontoinen Jelizei haluaa auttaa Morishia, vaikka muistaa kyllÀ, mitÀ mieltÀ hÀnen sisarensa Jaewulka oli tuosta kukonpojasta. Valtakuntien rauhaa koetelleitten vÀlikohtausten jÀlkeen Jelizei pÀÀtyy erikoisen seurueensa kanssa Valloittamattomille maille, jossa heidÀn on yritettÀvÀ suojella Vaskikallion kylÀÀ sinne tunkeutuneilta aarteenetsijöiltÀ. Yhteisten koettelemusten ja yhdessÀ vietetyn ajan myötÀ kunkin todellinen luonto nousee esiin, kun pelon luomat suojakuoret murentuvat vilpittömÀn myötÀtunnon edessÀ. Rakkaus kasvattaa myös Jelizein kelvolliseksi hallitsijaksi omaan sisÀiseen maailmaansa. Mutta kenen kanssa Jelizei haluaa tuon maailmansa jakaa; koiramaisen Vaeltajasoturin, riiviömÀisen prinsessan, vai kenties jonkun, joka ei edes koe ansaitsevansa hÀnen rakkauttaan?