Puolikkaat pojat : Perheen tarina kiusaamisesta ja kouluväkivallasta

Kirjoittaja todella täynnä itseään, vaikka selvästikään mikään omista lähestymistavoista ei ole toiminut. Ikävä sanoa, mutta kuulostaa siltä että kirjailijan omat toimet ovat vain vahvistaneet kiusaamista

Uskomatonta tarinaa

Aivan liian pitkä kirja. Viimeiset kaksi tuntia kirjoittaja käytti oman kilpensä kiillottamiseen käyttäen ärsyttäviä konsulttimaailman pöhinäsanoja, kuten ”sidosryhmä” tai ”muutosjohtaminen”, jotka eivät tarkoita tavalliselle ihmiselle yhtään mitään. Kirjoittajalla oli paljon ideoita ja malleja kiusaamisen lopettamiseen, mutta ei antanut yhtään käytännön esimerkkiä siitä, miten niitä käytetään tai sovelletaan. Kiusaamista tulee olemaan niin kauan, kun on keskenkasvuisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Mikään malli tai ohjelma ei pysty poistamaan kiusaamista, josta esimerkiksi kaupallinen KiVa-koulu on hyvä esimerkki, sillä siihen sitoutuminen vaatisi kouluarjessa tolkuttomasti aikaa ja sitä ei meillä opettajilla ole, kun opetussuunnitelmaan on jo nyt tungettu kaikkea ylimääräistä, kuten tunnetaitojen ja yrittäjyyden opetusta. Katse tulee suunnata vanhempiin ja vanhemmuustaitojen tukemiseen, mutta lopulta tuskin sekään auttaa, sillä kuka tahansa sukukypsä ihminen voi halutessaan päättää hankkia lapsen, oli siihen rahkeita tai ei. Loppujenlopuksi kyse on aina resursseista. Jos niitä olisi rajattomasti, jokaisella luokalla olisi varmasti oma kouluvalmentaja tai sosiaalityöntekijä, mutta nykytilanteen valossa lisää rahaa riskin on tulossa. Lopetetaan jatkuvasti uusien asioiden vaatiminen ja uusien oppiaineiden ja ohjelmien vieminen suomalaiseen peruskouluun ja kasvatetaan kukin omista lapsistamme empaattisia ja muut huomioivia kansalaisia. Ystävällisin terveisin, Aineopettaja