Veikko Huovisen legendaarinen novellikokoelma ruotii mitään pelkäämättä vahvoja teemoja räväkän satiirin keinoin.
Huovishuumori näyttää kaikki vahvat puolensa, nauru irtoaa silloinkin kun ei edes osaa odottaa. Kenties Sotkamon ääni on tässä kirjassa erityisen piruilevalla päällä.
Huovisen lyhyet erikoiset kattavat koko ihmiselon kentän seksistä sielunvaellukseen, ihmissyönnistä imperialismiin.
Veikko Johannes Huovinen syntyi Simossa 7. toukokuuta 1927. Nuoruutensa hän vietti Sotkamossa. Hän on opiskellut metsätieteitä Helsingin yliopistossa. Valmistuttuaan 1953 Huovinen muutti Sotkamoon. Siellä Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953-56, jonka jälkeen hän siirtyi vapaaksi kirjailijaksi. FT h.c. Oulun yliopisto 1983. Veikko Huovinen kuoli 4. lokakuuta 2009 Sotkamossa. Veikko Huovinen sai marraskuussa 1999 professorin arvonimen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.
Pasisson91
24/04/2024
Hupaisia lyhyitä kertomuksia taattuun Huovis-tyyliin. Selkeästi käy ilmi, että on kirjoitettu 1970-luvulla, kun tekstissä toistui paljon sanoja ja sanontatapoja, jotka ovat tänä päivänä epäkorrekteja.