"Tämä on tarina katoamisesta
maailmaan, jossa kaduilla on nimet kirjoitettuna kyltteihin,
pimeä on taltutettu katulamppujen valjaisiin
ja ihmisiä on kahdenlaisia.
Ensimmäisiä kutsutaan selväjärkisiksi ja
toisia ei kutsuta."
Vilhelmiina Saineen esikoisteos Selväjärkisten kirja on tarinamuotoinen runokokoelma itsensä kadottamisesta, ulkopuolisuudesta, epätoivosta ja lohdusta. Arkitodellisuuden rinnalla kulkee kehyskertomus kuin elämää määrittävä uni.
Kirjassa päähenkilö istuu odotushuoneiden kelmeissä valoissa, koettaa herättää sydämensä eloon toisen ihmisen sylin kautta ja yön hiljaisessa pimeässä päätyy leikkaamaan tauluiltaan silmät irti. On kuin kaikki muut olisivat saaneet syntymässään ohjekirjan selväjärkisyyteen, ohjekirjan elämään, paitsi hän.
On siis opeteltava itse. Mutta onko elämää vielä senkin jälkeen kun hulluus pättyy?
Selväjärkisten kirja on teos kaikille heille, jotka etsivät niitä toisia joita ei kutsuta.
