Tunnemme monta kuvausta keskitysleirien helvetistÀ. Ne kaikki on kirjoitettu sodan jÀlkeen. Usein ajallinen etÀisyys on huomattavan suuri. TÀmÀ kertomus syntyi natsivallan vielÀ jatkuessa, pakomatkalla Treblinkan tuhoamisleiriltÀ. 28-vuotias Chil Rajchman passitetaan Treblinkaan 1942. JÀrkyttyneenÀ hÀn tajuaa murhaamisen mittasuhteet ja on vakuuttunut: TÀstÀ ei yksikÀÀn meistÀ selviÀ hengissÀ. HÀnellÀ on enÀÀ yksi ainoa toive: jÀlkimaailman on saatava tietÀÀ mitÀ tuhoamisleirissÀ tapahtui. Ilman paatosta, tÀsmÀllisesti ja selkeÀsti hÀn kirjoittaa muistiin kaiken mitÀ on nÀhnyt. Rajchman osallistuu vankien legendaariseen kapinaan 2.8.1943 ja onnistuu pakenemaan. Treblinka oli tuhoamistehdas, josta kenenkÀÀn ei pitÀnyt selvitÀ. Uhreista ei pidetty kirjaa, sillÀ tie vei junasta suoraan kaasukammioon. Vankivaatteita ei tarvittu, koska uhrit riisuttiin ennen kaasutusta. Työkomennukseen eli tuhoamisen avustajiksi valitut elivÀt hekin vain muutaman pÀivÀn. Rajchmanin kuvaus erottuu muista aikalaiskertomuksista tarkan kerrontatapansa ansiosta ja ansaitsee tulla liitetyksi "katastrofikirjallisuuden" suurten tekstien ketjuun.
4.0
Asmo
20/02/2024
Kauhea kuvaus
Jussi
13/11/2023
Karmaiseva heti tapahtuman jÀlkeen kerrottu kuvaus.
Satu
22/05/2023
Lukija ei mieleeni, luki vÀlillÀ kuin kauppalappua. Kirjan sisÀltö karu, yksinkertainen ja armoton kuvaus.