EletÀÀn ankeita sortovuosia, joina jokaisen tulee varoa sanojaan ja tekemisiÀÀn. Palovartija Pietari Miikkulainen elÀÀ perheineen tilanteen sallimalla tavalla, kun kulkuri lausuu erikoisen varoituksen: Antti-poikaa ei tulisi pÀÀstÀÀ koskaan myymÀÀn mitÀÀn tai osallistumaan politiikkaan. Vuosia myöhemmin Antti kuitenkin uhmaa sÀÀntöÀ kauhein seurauksin: hÀn joutuu telkien taakse varastamisesta syytettynÀ. Pojan suurin huoli on, mahtaako pormestarin tytÀr Elsakin uskoa valheellisiin syytöksiin.
Sortovuosiin sijoittuva, koskettava romaani kertoo nÀlÀn kurittavasta otteesta sekÀ varoituksesta, jonka ohittaminen johtaa kohtalonomaiseen kehityskulkuun. Antti kokee kafkamaista vÀÀryyttÀ mutta myös ensirakkauden ennen kuin tarina kulkee vÀÀjÀÀmÀttömÀÀn loppuun saakka.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. HÀn syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisÀksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hÀn kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmÀÀn. LisÀksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtÀjÀnÀ. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).