Villikkoprinssi:
Sen täytyi olla huono vitsi! Max Arragen ei voinut - ei halunnut! - uskoa, että hän muka olisi yksi Ambrian kuningashuoneen kauan kadoksissa olleista jäsenistä. Hän oli joutunut selviämään aivan liian nuoresta saakka omillaan, eikä hän ollut tottunut ottamaan vastaan määräyksiä. Hän ei kaivannut myöskään kuninkaallisuuden tuomia velvollisuuksia ja kahleita. Yhden hyvän asian hän kuitenkin kuninkaanlinnasta löysi: Kayla Mandraken, jonka kanssa hän oli vuosia sitten viettänyt elämänsä parhaat kuukaudet...
Rakkauden rajat:
Duncan MacLachlan otti työnsä ja velvollisuutensa vakavasti. Niin vakavasti, että unohti useimpina päivinä hymyillä. Poliisina hän näki elämästä yleensä vain sen nurjan puolen, eikä hän voinut ymmärtää ihmisiä, jotka yrittivät nähdä kaikessa jotain positiivista. Sellaisia kuin Jane Brooks, joka uskoi murhasta tuomitun rikollisenkin voivan tehdä parannuksen. Jane sai Duncanin niskakarvat nousemaan pystyyn. Mutta kun Jane joutui vaaraan, Duncan halusi tehdä kaikkensa pitääkseen tämän turvassa.