Harri Nordell on vuonna 1956 syntynyt ihminen, jonka päämääränä on runo.

Hänen teoksistaan on kirjoitettu näin:

”Harri Nordellin esikoiskokoelma Syvällä päivät oli mielestäni enemmän kuin merkittävä esikoiskokoelma: se oli merkittävä tapaus runoudessa.” (Arto Virtanen Kalevassa)

”Nyt tulee tapaus suomalaisessa runoudessa: Harri Nordell kirjoittaa kuin suuremmatkin mestarit. Hänen sanataiteenaan on epigrammi ja kalligrafia: jokainen piirto, jokainen merkki on äärimmäisen tähdellinen.” (Tero Liukkonen Helsingin Sanomissa kokoelmasta Veden kuvat)

”Harvoin taideteos on antanut näin paljon aineksia lähestyä asioita uusilta suunnilta. Auguurit hymyilevät monimielisesti ja Nordellin runot häikäisevät.” (Taina Ratia Turun Sanomissa kokoelmasta Huuto ja syntyvä puu)

”Harri Nordell on kirjoittanut hurjan ja jyhkeän teoksen, joka vaatii lukijalta löytöretkeilijän vimmaa ja arkeologin kärsivällisyyttä. Jo kuusi vuotta sitten ilmestynyt ”Huuto ja syntyvä puu” merkitsi rohkeaa siirtoa runouden kentällä, ja jos mahdollista, uusi teos uskaltautuu sekä kielellisesti että sisällöllisesti vielä pitemmälle.” (Taina Ratia Turun Sanomissa kokoelmasta Tomunhäikäisyvalo)

”Harri Nordellin huikeita säkeitä lukiessa minut valtaa aina samanaikaisesti hartaus ja ilo. Että joku runoilija jaksaa rakentaa näin ikiomaa maailmaa! – – Nordell kuuluu runoilijana samaan sarjaan kuin Paul Celan, Gunnar Björling ja Mirkka Rekola. Taiteensa ytimessä heillä kaikilla on jokin vahva, syvä peruselämys, jonka tavoittamiseksi kieli on kirjoitettava rikki ja uusiksi.” (Tero Liukkonen Helsingin Sanomissa kokoelmasta Tomunhäikäisyvalo)

”Harri Nordell kirjoittaa rajuja, ruhjovia ja uskomattoman upeita runoja. Niissä on tomun, tuhkan ja siitepölyn tanssia ja niiden yhdessä muodostamia hurjia syklisiä kierteitä.” (Mauno Valtari Pohjalaisessa kokoelmasta Tomunhäikäisyvalo)

”Harri Nordell on lyyrisen hengen aatelia, jollaisia vain harvoin tapaa.” (Matti Saurama Valkoisesta kirjasta Uutispäivä Demarissa)

”Valkoinen kirja on Nordellin tuotannon johdonmukainen jatko sekä yllättävä käänne, joka tihentää Nordellin teosten välisiä jännitteitä.” (Jonimatti Joutsijärvi Kiiltomadossa)

”Intensiteetti kasvaa näkemyksen kirkkaudessa, tekstin kauneus sen särmikkyydessä.” (Taina Ratia Valkoisesta kirjasta Turun Sanomisssa)

”Nordellin runoissa on pakottamatonta ja kestävää vetovoimaa.” (Anne Päivärinta Valkoisesta kirjasta Tuli&Savu-lehdessä)