Marko Tikka (s. 1970) on Suomen historian dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut laajalti erityisesti sisällissodasta ja sitä seuranneista vuosista. Tikka kiinnostui 1900-luvun alun vilkkaista vuosikymmenistä jo opiskelujensa loppuvaiheessa. Antti O. Arposen kanssa kirjoittamassaan teoksessa Koston kevät – Lappeenrannan teloitukset 1918 (1999) Tikka paneutuu sisällissodan kiivaisiin loppuhetkiin. Samoja kipupisteitä hän käsittelee myös vuonna 2004 valmistuneessa väitöskirjassaan Kenttäoikeudet. Tikan näkemykset kenttäoikeudenkäyntien ja teloitusten järjestelmällisyydestä muuttivat aiempaa kuvaa sodan kaoottisista loppuvaiheista. Taisteluiden tauottua suomalaiset eivät vain laskeneet aseitaan ja palanneet rauhassa koteihinsa. Vihollisuuksia oli vaikea unohtaa. Sisällissotaa välittömästi seuraavien vuosien jännitteisiin ja niistä kummunneisiin väkivallantekoihin Tikka palasi sittemmin kahdessa vuonna 2006 julkaistussa teoksessaan Valkoisen hämärän maa (SKS) ja Terrorin aika – Suomen levottomat vuodet 1917–1921 (Ajatus Kirjat). Tikkaa kiinnostaa myös populaarimusiikin historia. Hän on kirjoittanut teokset Harmonikan kuningas Vili Vesterinen (Ajatus, 2007) ja Tanssiorkesteri Dallape. Suomijatsin legenda 1925–2010 (yhdessä Toivo Tammisen kanssa, SKS, 2010). Vuonna 2014 ilmestyi Tikan yhdessä Vesa Kurkelan kanssa kokoama Suomalaisen harmonikan historia. Marko Tikka toimi vuosina 2005–2015 Historiallisen aikakauskirjan toimittajana.