Vain vaivoin runsaassa kolmessakymmenessä ikävuodessa Miki Liukkonen on ehtinyt kirjoittaa kunnioitettavan tuotannon, jossa kansainvälisen kokeellisen kirjallisuuden tuulet yhdistyvät suomen kielen virtuoosimaiseen hallintaan. Liukkosen kolme runokokoelmaa ja neljä romaania ovat täynnä tuhlailevia kielikuvia ja pakkomielteisiä ihmisiä, jotka yrittävät luovia tiensä hengissä nykyhetken halki. Mammuttiromaani O (2017) saavutti useita palkintoehdokkuuksia, ja sitä kutsuttiin kritiikeissä muun muassa yhdeksi 2010-luvun tärkeimmistä kotimaisista romaaneista (Juhani Karila, HS) ja ”2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden vakuuttavimmaksi voimannäytöksi” (Juha Seppälä, Parnasso). Le Monde kutsui sitä ”oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi”. Hänen uusin suurromaaninsa Elämä: Esipuhe (2021) julkaistiin tavallisen version lisäksi kirjailijan lyhentämättömänä laitoksena.”