1940-luku oli raakaa aikaa. Paitsi että Suomea ja maailmaa ravisteli toinen maailmansota, myös kotirintamalla tapahtui järkyttäviä asioita. Juri Vuortama sukeltaa kuusiosaisessa Hirsipuun pitkä varjo -kirjassa kyseisen vuosikymmenen jo lähes unhoon vaipuneisiin rikoksiin.
Osa 4/6: 31 tunnin ihmisjahti Helsingissä
Heinäkuinen Helsinki vuonna 1947. Yö ei ole enää pimeä vaan vaalea ja hiljainen, kun puhelin soi poliisiasemalla suden hetkellä aamuneljältä. Tähtitorninmäeltä on löydetty naisen ruumis. Hänet on kuristettu kuoliaaksi.
Rikostutkijat alkavat koota sirpaleita: askeleita, kohtaamisia, viimeisiä tunteja. Kuka nainen oli? Kenen kanssa hän liikkui? Ja miksi hän päätyi elämänsä viimeisenä yönä Tähtitorninmäelle?
Samaan aikaan Helsingin elokuvateattereissa pyörii englantilainen rikoselokuva Yön sävel. Sitä paheksutaan julkisesti: liian synkkä, liian raaka. Mutta pian tutkijoita alkaa vaivata yksityiskohta, jota ei voi ohittaa. Elokuvan juoni muistuttaa häiritsevän paljon Tähtitorninmäen surmaa.
