Aina vain Alejandro!
Oli kulunut kolme vuotta yöstä, jota Isobel ei koskaan unohtaisi – olihan hänellä todisteena siitä tummatukkainen, ruskeasilmäinen tytär, kuin kopio isästään. Alejandro oli lähtiessään luvannut pitää yhteyttä ja Isobel oli ollut niin hullu, että oli uskonut latinohurmurin sanaan! Sellaisella roistolla ei ollut oikeutta tietää olevansa isä. Mutta kun Isobel saapui työmatkallaan Brasiliaan, hän sai huomata, ettei hänen tarvinnut kertoa sellaista, jonka Alejandro jo tiesi...
Helmiprinsessa
Häpeänpuna kohosi Mariettan poskille, kun hän näki kolmentoista vuoden jälkeen Yannis Markidesin. Edellisen kerran he olivat tavanneet vuoteessa – josta kauhistunut Yannis oli ajanut palavan teini-ihastuksen kourissa kärvistelevän alastoman Mariettan. Marietta oli kuvitellut päässeensä eroon hölmöistä tunteistaan, mutta miksi häntä sitten värisytti, kun hän katsoi Yannisin tummiin silmiin, jotka olivat täynnä... vihaa?
