Toivo on 46-vuotiaana valmis eläkkeelle. Työ bussinkuljettajana ei anna kuin laihan tilipussin. Maailma on mennyt suuntaan, johon hän itse ei halua mennä. Järkeä puhuu enää vain maahanmuuttokriittinen Voittopuolue. Kunnes elämä tuo varoittamatta hänelle Marjutin.

Marjut istuu lähikaupan kassalla ja tuijottaa keski-iän kynnystä. Kassahenkilön satulatuolilla ei huvita ratsastaa auringonlaskuun. Ehkä salasuhde auttaisi? Eipä aikaakaan, kun Marjut uskaltaa unelmoida isoja.

Faith on kotouttanut itse itsensä eikä kaipaa takaisin Namibiaan. Uskon voimalla työ suntiona sujuu leikiten. Mutta ihminen ei elä pelkästä hengestä. Kun Voittopuolue aikansa kosiskelee, ei maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja enää kuulosta vitsiltä.