The New York Times bestselling coauthor of Sex at Dawn explores the ways in which “progress” has perverted the way we live—how we eat, learn, feel, mate, parent, communicate, work, and die—in this “engaging, extensively documented, well-organized, and thought-provoking” (Booklist) book.
Most of us have instinctive evidence the world is ending—balmy December days, face-to-face conversation replaced with heads-to-screens zomboidism, a world at constant war, a political system in disarray. We hear some myths and lies so frequently that they feel like truths: Civilization is humankind’s greatest accomplishment. Progress is undeniable. Count your blessings. You’re lucky to be alive here and now. Well, maybe we are and maybe we aren’t. Civilized to Death counters the idea that progress is inherently good, arguing that the “progress” defining our age is analogous to an advancing disease.
Prehistoric life, of course, was not without serious dangers and disadvantages. Many babies died in infancy. A broken bone, infected wound, snakebite, or difficult pregnancy could be life-threatening. But ultimately, Christopher Ryan questions, were these pre-civilized dangers more murderous than modern scourges, such as car accidents, cancers, cardiovascular disease, and a technologically prolonged dying process? Civilized to Death “will make you see our so-called progress in a whole new light” (Book Riot) and adds to the timely conversation that “the way we have been living is no longer sustainable, at least as long as we want to the earth to outlive us” (Psychology Today). Ryan makes the claim that we should start looking backwards to find our way into a better future.
Joonas
12.8.2023
Hyvin kirjoitettu kirja, mutta Christopher Ryan on ikäisekseen aivan liian naiivin pessimistinen sivilisaation suhteen. Myönsi kyllä toivovansa sivilisaatiolle parasta, mutta vain heikkoina päivinään. Turhan amerikkakeskeinen näkökulma, yhteiskunnan, eli sivilisaation, kritiikki jäi siltä osin vähän tyhjäksi. Jenkkiläistä yhteiskuntakritiikkiä tämä kyllä oli. Vielä kun Ryan muistaisi, ettei maailmassa, jota hän niin kaipailee, olisi globaaleja virheitä, kun ei olisi globaalia ihmistäkään. Ei olisi historiaa, ei olisi mitään, mikä piristää perusjenkkiläisen päivää. Ja mikä sivilisaation lopulta synnyttikään? Ihminen, joka tuhosi suurnisäkkäät, vai ihminen, joka edellisten pakottamana oli joutuva maatakin viljelemään? Vai kannattiko puusta koskaan laskeutua? Tai puuhun edes nousta, sillä olen kuullut luotettavilta lähteiltä, ettei merestä maalle olisi koskaan kannattanut lähteä. Ryan siis kirjoittaa menevästi tekstiä, jonka tehtävä on ilmeisesti masentaa kaikki. Onko kritiikkiä sanoa, että kaikki oli virhe? Onko Ryan kuinka paljon parempi kuin se raukka, jonka mielestä ratkaisu maailman ongelmiin on tuhota ihmiskunta? Kumman paljon toive siitä, ettemme olisi syntyneetkään, äkkiä kuulostaa kovin samalta.
Nihie
27.6.2023
Osuva kuvaus erityisesti yhdysvaltalaisen (länsimaisen) markkinauskovaisen homo ekonimikuksen syntyyn, mielenmaisemaan ja tulevaisuuden näkymiin. Varoittava esimerkki siitä, miten ei ole syytä toimia, jos tavoitteena on kestävään kehitykseen perustuva jokaisen jäsenen onnellisuuteen tähtäävä olemassaolo. Monin paikoin osuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Suosittelen.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus