Helmikuu1940. Parantajan opissa ollut Alli pakenee Sortavalasta pommituksia ja hiihtää Laatokan jään yli kotisaareen. Hänellä on mielessään kaksi toivetta: päästä pakoon sotaa ja jatkaa isän jalanjälkiä kalastajana äidin kiivaasta vastustuksesta huolimatta.
Sota ei kuitenkaan pienen ihmisen toiveita kuuntele. Kotitanhuvat luovutetaan Neuvostoliitolle, ja Allin on lähdettävä raskaalle evakkotaipaleelle kohti Seinäjokea. Siellä hän joutuu kohtaamaan isän sukulaisten armopalat, vieraat tavat ja työn sotasairaalassa.
Vain tyhjät rannat odottavat Karjalassa muuttolintuja. Voiko Laatokan meren tyrskyihin ja tuuliin tottunut kalastajantytär juurtua Pohjanmaan laveille pelloille? Entä mikä tekee kodin – rakkaus toiseen ihmiseen vai tutut maisemat?
Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on tutkinut sotaa viiden vuoden ajan romaania työstäessään. Hänellä on karjalaisia sukujuuria Käkisalmessa.
Marjukka
6.11.2024
Hyvä lukija, hienosti kijoitettu teos
Pirkko
11.9.2024
Vaikka faktoja tarkastettu, uskallan väittää, että sukkahousuja ei vielä tuohon aikaan naisilla ollut! ( pikkumaistako?)
Sari
24.8.2024
Erinomainen kuvaus evakkojen elämästä ja vaikeuksista. Hienosti myös kuvattu sen aikaista sairaalan ja sairaanhoito-oppilaiden elämää ja vaatimuksia. Ja rakkautta ennenkaikkea.