Järisyttävä omaelämäkerrallinen romaani siitä, kun oma lapsi sijoitetaan pois kotoa, siitä kun on itse ollut lapsena sijoiltaan.
Kirjailija alkaa kerätä kokoon tarinaa omasta esikoislapsestaan. Lapsesta, jonka pahoinvointi ja käytöshäiriöt johtivat lopulta siihen, että hänet sijoitettiin asumaan laitokseen.
Nyt vasta, kun asiat ovat jo hyvin, uskaltaa äiti sanoittaa oman hätänsä ja syyllisyytensä: Mitä virheitä minä tein, miten minua vastaan rikottiin ja miksi lapseni on joutunut särkymään minun särkymiseni vuoksi?
Maria Peuran romaani on yltiöpäisen rehellinen ja lyyrisen kaunis kuvaus traumojen kehistä, väkivallan vaikutuksista ja mahdollisuudesta valoon, selviytymiseen.
Erika
23.12.2024
Koskettava ja mukaansatempaava. Kirjailijan kieli on omintakeinen ja jännittävä, kuin ajatus joka poukkoilee ja kadottaa välillä langan ja kutoo sukan ja laittaa sen tyytyväisenä jalkaan juoden iltateetä. Ihana.
Pirkko
1.1.2024
Sekava
Marika
13.10.2023
Kirja on sitä mitä olisin tarvinnut 10 vuotta sitten. Hienoa, että Maria on kirjoittanut uutämän luettavaksemme. Lopussa itkin. Epilogi oli kuin minun kirjoittamaani. Muutenkin tarinassa on paljon samaa kuin omassani. ”Ei ole enää pintaa, johon syyllisyys voisi tarttua. Minä päästän nyt irti.”
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus