Girolamo Savonarola : Renessanssin toiset kasvot

Tietokirjailija FT Liisa Väisänen kertoo uusimmassa

kirjassaan 1400-luvun aikakaudesta, jolloin renessanssin tulkitaan

syntyneen. Näkökulmamme renessanssiin on usein vain taidehistoriallinen.

Renessanssilla on kuitenkin useat kasvot, myös poliittiset, ja siksi on

mielenkiintoista tarkastella tapahtumia tutustuen henkilöön, josta

kirjailija toteaa: ”Hän oli renessanssi-ihminen!” Veli Girolamo

Savonarolan elämäntarina, opit ja tavoitteet kerrotaan kirjassa

intensiivisesti, ja samalla aikalaiselämä tapoineen kaikkineen avautuu

lukijalle. ” Girolamo Maria Francesco Matteo Savonarola syntyi 1452.

Hän oli uskonpuhdistaja ennen uskonpuhdistusta, mutta oli ehdottomasti

myös poliitikko.”

Savonarola ymmärsi yhteiskunnallisen muutostarpeen.

”Renessanssin älyköt ovat pahimmillaan turhamaisia. He elävät ilman

mitään kontaktia tavalliseen kansaan. He uskovat edustavansa eliittiä,

johon ketään muuta ei voida edes verrata. He ovat usein kuin

palkkasotilaita, jotka ovat valmiita palvelemaan sitä, kuka maksaa

eniten. He siirtyvät hovista hoviin mesenaattien mukana. He etsivät

rahaa ja palveluksia. He puhuvat moraalista, mutta eivät etsi todellista

moraalia. He ovat täysin välinpitämättömiä uskonnon ja politiikan

suhteen. Puhe on kaunista ja vaikuttavaa mutta tyhjää.”

Tulikokeessa testataan.

” Tulikoe on suhteellisen yleinen käytäntö keskiajalla Euroopassa.

Siinä joku haastaa toisen todistamaan näkökantansa. Molemmat sekä

haastaja että vastustaja kävelevät tulista käytävää pitkin. Ainut suoja

tulta vastaan on Jumalan armo. Jos tulikokeessa kuolee tai vahingoittuu

pahasti, osoittaa se, että Jumala ei suojellut. Ihmisen mielipide on

siis silloin väärä Jumalan tahtoa vastaan. – – Tulikokeesta tulee

symboli. Se on kuin köysi, joka heitetään viimeisenä keinona pelastamaan

tasavallan itsenäisyys. Sen avulla Firenze voi lähettää paaville vahvan

sanoman, että he kykenevät itse käsittelemään omat asiansa kaupungin

sisällä. Hallitus lähettää asiamiehensä varmistamaan, että fransiskaanit

ovat edelleen antamansa haasteen takana ja että dominikaanit vuorostaan

ovat valmiita vastaamaan siihen. Kun vastaukset molemmista

sääntökunnista ovat myönteisiä, – -”