It was one hell of a ride, mutta ehdottomasti sen arvoinen. - Nainen 24 v., kranaatinheitinlinja, Uudenmaan prikaati.
Naisten kynnys hakeutua varusmiespalvelukseen on korkea, mikä johtuu pitkälti vääristyneistä asenteista ja tiedon puutteesta. Intissä pärjäävä nainen on huippukuntoinen ”hyvä jätkä”, joka ei valita ja suhtautuu häirintään huumorilla. Naiset myös vaikenevat ikävistä inttikokemuksistaan, sillä pelkäävät leimautuvansa heikoiksi silmätikuiksi.
HÄIRIÖ! on ensimmäinen kattava tietokirja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Se haastaa asevelvollisuusjärjestelmä tasa-arvoisuuden ja ajankohtaisuuden ja tarjoaa teräviä näkökulmia varusmiespalveluksen uudistamiseksi. Yli puolet naisista kokee varusmiespalveluksessa kiusaamista ja kärsii rasitusvammoista. Jopa neljännes naisista kokee seksuaalista häirintää. Sama osuus keskeyttää palveluksensa. Myös yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemus ja jatkuva riittämättömyyden tunne ovat osa varusmiesnaisten arkea. Miten ja miksi tämä ilmenee, ja mitä muutoksen aikaansaaminen vaatii?
Vaikenemisen aika on ohi, sillä nyt ääneen pääsevät turvallisuuspoliittisten setien sijaan naiset. Ja he puhuvat suunsa puhtaiksi!
Kaisa-Maria Tölli on kasvatustieteen tohtori ja reservin luutnantti. Hän on väitellyt lottien selviytymisestä sodassa, toiminut tutkijana Puolustusvoimissa ja vapaaehtoisissa maanpuolustusjärjestöissä sekä rauhanturvaajana Kosovossa. Lisäksi hän on ollut perustamassa ministeri Elisabeth Rehnin elämäntyötä jatkavaa turvallisuuspoliittista ajatushautomoa.
Kirjan esipuheen kirjoittaa Elisabeth Rehn, jonka puolustusministerikaudella suomalaisnaiset pääsivät ensimmäisen kerran asepalvelukseen ja rauhanturvaajiksi.
Hannu
11.6.2024
”Pahin kokemus on ehdottomasti se pettämisen ja selkäänpuukottamisen määrä, se kateus tuossa firmassa [Puolustusvoimissa]. Me ei voida kateudella rakentaa sodan ajan joukkoja. Minä: Mitä hyötyä intistä on ollut? Omien vahvuuksien löytäminen. Epämukavuuden sietäminen tai sietokyky, resielienssin kasvu.” Olen samaa mieltä tuosta. ”Kouluttaja-valmentajan työn tehokkuus riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka hän itse tuntee, eli itse todella ymmärtää koulutuksen tarkoituksen ja hallitsee opittavaksi tarkoitetut asiat.” Koulutettavan kohtaamista yksilönä pitää opettaa kaikilla tasoilla. Sosiaalihenkilöstö ei riitä varoventtiilinä, psyyken ammattilaiset pappien tilalle jokaiseen joukko-osastoon. Loppuhaastattelu jokaisen koulutusvaiheen jälkeen, ei vain siviiliin lähtiessä, aito palaute pitää nyhtää, ei se putoa odottajalle. Lopuksi: portaat lakaistaan ylhäältä, kenraali kentällä kysymässä yksilöltä kahden kesken: kuka kiusaa?
Katariina
9.10.2023
ei äänikirja versiota
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus