Yliluonnolliset ihmeparantumiset, kaatumiset, kuolleista herättämiset ja kielilläpuhuminen ovat joissakin uskonnollisissa piireissä arkipäiväisiä ilmiöitä. Mistä oikein on kyse? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan ekstaattisia tiloja? Miksi vakavasti sairaat ihmiset turvautuvat ahneisiin huijareihin? Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa. Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena. Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.
3.6
L
3.9.2023
Informatiivinen. Paikoin myös yleistävä ja ahdistavan uskontovastainen (mielestäni on myös tervettä uskonnollisuutta). Esim. sanan "synnytyskone" käyttö ei ole kovin asiallista.
Tuula
6.5.2023
Asiallista ja monipuolista kerrontaa ja pohdintaa. Totuudenmukaista ja psykologisesti validia analyysia, johon voin itsekin samaistua, koska joihinkin noihin tapoihin olen aikanaan myös itse törmännyt. Hyvä lukija kirjassa myös.
Mirva
16.4.2023
Kirja kuvaili lahkojen tekemää väärinkäyttöä useiden eri tahojen osalta. Kirjassa käsiteltiin laajasti eri aiheita, kuten taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöä lahkojen sisällä. Tapausesimerkkejä oli runsaasti ja eri uskonnollisia yhteisöjä kuvailivat yhteneväiset piirteet. Kirjoittajan tapa kirjoittaa oli havainnollistava ja mielenkiintoa herättävä. Kirja oli rehellinen ja suora. Pidin myös siitä, että vaikka kirjassa käsiteltiin uskonnollisten yhteisöjen harjoittamaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa, kirja ei kuitenkaan tuominnut uskoa Jumalaan itsessään. Näkökulma oli pikemminkin se, että lahkosta irtautuessaan voi jossain vaiheessa löytää todellista rauhaa ja iloa tuovan uskon.