Vuoden 1939 alkaessa Suomen nuori kansakunta oli viimein päässyt vaurastumisen ja kehityksen tielle.
Erityisesti tämä näkyi maan pääkaupungissa, jonne oli 1930-luvulla kohonnut liuta uusia maamerkkejä kuten Eduskuntatalo, Postitalo, Naistenklinikka, Lasipalatsi, hotelli Torni - sekä vuoden 1940 olympialaisia varten rakennetut Messuhalli ja Olympiastadion.
Juhlapuheissa korostettiin olympiahankkeen merkitystä - vuonna 1939 tehtävillä valmisteluilla varmistettaisiin, että Suomi voisi näyttävästi astua kansainvälisen huomion keskipisteeseen.
Mitä pidemmälle vuosi 1939 eteni, sitä enemmän elämää alkoivat kuitenkin varjostaa koko Euroopan taivaan synkentäneet pilvet. Olympialaisten sijaan edessä olivat lopulta talvisodan kuukaudet.
Professori Laura Kolbe tarkastelee vuoden 1939 Helsinkiä hallinnon ja kunnallispolitiikan näkökulmasta.
Dosentti Samu Nyström kirjoittaa kaupunkielämän arjesta ja juhlasta seuraten, miten sota lopulta vyöryi vastustamattomasti helsinkiläisten elämään.
Filosofian tohtori Henrik Tala käy läpi kansainvälisen poliittisen murroksen vaiheita päähenkilönään pääministeri A. K. Cajander, joka pyrki luovimaan Suomea odotettavissa olevan suursodan varjosta kohti rauhan väyliä ja samaan aikaan varustamaan maata siltä varalta, että sotaan kuitenkin jouduttaisiin.
Tekstien rinnalla oman tarinansa kertoo läpi kirjan kulkeva kuvitus, historialliset valokuvat vuoden 1939 Helsingistä.
Teos jatkaa Helsinki-kirjasarjaa, jossa on aikaisemmin julkaistu Helsinki 1918 - Pääkaupunki ja sota (2008) sekä Helsinki 1945 - Pääkaupunki ja rauha (2015).
