Hiljaisia runoja on Heikki Ojanperän esikoiskokoelma. Se on tutkielma hajottavasta rakkaudesta ja ihmisen rikkinäisestä psyykestä. Välillä hyvinkin minimalisistiset runot vaihtuvat sanojen kaaokseen ja mahtipontisuuteen.
"Sanat ovat ja asettuvat niin kuin niiden kuuluu, en minä sille mitään voi. Runo on valmis kun sanat löytävät paikkansa."
