"Äkkiä Heiska kavahti taaksepäin. Naisen selässä oli jotain kovaa ja kyhmyräistä. Hän tuijotti Heiskaa kaipaavasti mutta selvästi varuillaan, olkapäät jännittyneinä. Muistutti jälleen villiä kissaeläintä. Silloin Heiska ymmärsi. Nainen ei ollut ihminen."
Mitä tiedät suomalaisesta mytologiasta? Metsänhaltijoita, maahisia, jättiläisiä, noitia, tietäjiä ja nykyään jo lähes unohtuneita jumalia. Millaista elämä oikeasti oli keskiajalla? Entä jos vanhat myytit olisivatkin totta?
Ikimetsien sydänmailla aloittaa kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan, joka kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. Vanhin poika Heiska haaveilee sankariteoista erämiehenä, Varpu odottaa kesällä järjestettäviä Ukon vakkajuhlia, ja Tenho on kiinnostunut tietäjien taioista ja metsän salaperäisistä olennoista. Kaikki tämä unohtuu, kun lappalaisnoidan nostattama karhu hyökkää perheen kimppuun. Kodinhaltija puolustaa omiaan, mutta kontio onnistuu silti viemään mukanaan vastasyntyneen Mielon. Juko Rautaparta vannoo kostoa.
Romaanissa todellinen historiankirjoitus ja ikivanha kansanusko kietoutuvat toisiinsa. Myytit ja uskomukset heräävät eloon eepoksessa, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja historiallisen proosan rajamailla. Kiehtova tarinankerronta ja kulttuurintutkimus yhdistyvät tavalla, jota ei ole aiemmin Suomessa nähty.


















Kyösti
7.2.2026
Erinomainen tarina kalevalaisessa hengessä. Taikuus ja myyttisyys limittyvät sulavasti arkiseen eloon ja aherrukseen Suomen korvessa. Pieni miinus ja yksi tähti lähtee kuitenkin ajoittaisesta juuttumisesta tilanteisiin ja kertoilun rönsyilemisestä, mikä venyttää joitakin tilanteita tarpeettomasti. Silloin lukijalle tulee hetkellisesti olo, eikö jo päästä eteenpäin tarinassa.
Olli
31.1.2026
Ihan jees oli tosiaan
t
5.1.2026
2,5 / 5 Mytologiasta ammentavat fantasiaelementit sekä ajan arjen kuvaus oli kerrassaan mahtavaa (pl. eläinten tappamiseen liittyvät yksityiskohtaiset kuvaukset joita piti kuunnella minuuttitolkulla🥴)! Ainakin yksi tähti lisää tulee pelkästään siitä, sillä kirjailija vaikuttaa todella olevan asiantuntija, ja itse pidin paikoittaisesta tietokirjamaisuudesta. Sen sijaan monen muun asian suhteen teos oli niin stereotyyppinen miehen kirjoittama kirja ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa…. Tapa kirjoittaa ja kuvailla teini-ikäisiä tyttöjä meni välillä ällöttävän puolelle, eikä kirjailija selkeästi myöskään tiedä lainkaan, mitä teinityttöjen päässä liikkuu. Toki siellä pojatkin pyörivät (aikuiset miehet toivottavasti vähemmän🤢), mutta uskallan väittää että myös 1400-luvulla tytöillä oli muihinkin aihepiireihin liittyviä ajatuksia kuin miten paljon huomiota he saavat pojilta ja miehiltä sekä mitä aikovat laittaa päälle kesäjuhliin (saadakseen huomiota pojilta ja miehiltä)! Oli kirjassa onneksi useampikin ainakin jossain määrin toimijuuttaan harjoittava (juoruileva) nainen, mutta olisin kaivannut moniuloitteisempia naishahmoja tarinaan. Toisaalta hahmojen kuvaus ei ylipäätään ollut yksi teoksen vahvuuksista. Suurin osa hahmoista jäi hyvin pinnallisiksi ja ainoastaan Tenho, ja sitä myöten Yörnin äijä, jäivät mieleen oikeasti mielenkiintoisina henkilöinä - Varpusta halusin kovasti tykätä, mutta aiemmin mainituista syistä johtuen en hänen hahmoonsa oikein sisälle päässyt tai löytänyt juurikaan samaistumispintaa. Lisäksi esimerkiksi kaikenlaisia taistelu-, tappelu- ja tappamiskohtauksia oli liikaa omaan makuuni, mutta kaipa nekin joitakin kiinnostavat. Sen verran kieliopillisesti ontuvaa teksti oli, että kielellisesti teksti olisi hyötynyt vielä ainakin yhdestä oikolukukierroksesta. Esimerkiksi lähes säännönmukaisesti puuttuvat omistusliitteet särähtivät omaan korvaani jatkuvasti. Tällä kirjalla oli aivan fantastiset lähtökohdat, mutta valitettavasti toteutus jäi vain korkeintaan keskinkertaiseksi. Aion kuitenkin kuunnella myös seuraavan osan, sillä kirja tarjosi ihanan mahdollisuuden päästä eläytymään tarinan maailmaan, ja toivottavasti mainitsemani puutteetkin olisi korjattu seuraavassa kirjassa!
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus