Larja palaa kesällä 1942 opettajaleiriltä kanta-Suomesta kotiin Aunuksen Karjalaan. Vastassa on hiiltyneitä hirsiä, jotka sojottavat kohti taivasta, ja kotiovella lemahtaa huoli. Matja-buabo, kylän arvostetuin itkijä, on kuolemansairas. Pikkusisko Pola kantaa sydämensä alla salaisuutta.
Äidin villiruusut kukkivat vehmaina kodin nurkalla, mutta vuosia sitten syvään itään tuomittujen vanhempien kohtalosta ei ole tietoa. Jatkoleiri saa jäädä, ja Larja hyväksyy opettajan apulaisen paikan kansakoulusta.
Seutu kasvattaa uutta ja suree vanhaa. Isoäitiä hoitaessaan Larja kuuntelee pohjoistuulessa puiden viestejä ja löytää itkunlahjan. Vainajan saattaminen tuonilmaisiin vaatii kuitenkin rohkeutta.
Rajalla on totuttu luovimaan sodissa, mutta rakkaus ei tunnusta maata. Tuuli kulkee miten tahtoo. Voiko tuulen tyttö seurata kutsua?
Aila
13.12.2024
Hyvä kirja, lukijan lauserytmitys vähän häiritsi paikoitellen.
Sari
5.12.2024
Ei niin hyvä, kuin esikoisteos, mutta hyvä. Vuokko Hovatan lukemistyyli häiritsi. Tauot usein sekä lauseen keskellä, että lopussa ja intonaatio häiritsivät, teksti ei soljunut, vaikka äänensä miellyttävä.
Anna
10.9.2024
Hieno teos aiheesta, josta ei ole paljon kirjoitettu
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus