Tositapahtumiin perustuvassa romaanissa eletään kapina-aikaa Kuusankoskella. Elisan isä on Kymi-yhtiössä viilarina. Elisa joutuu kaksi kertaa raiskatuksi, ensin asialla on punaisten johtohahmo, kapinan jälkikuulusteluissa valkoisten poliisi. Jälkimmäisestä kerrasta syntyy poika, joka saa nimen Muisto.
Janne on suuren talon nuorin poika, jonka kaksi vanhempaa veljeä alistavat täydellisesti. Janne joutuu pakkovärvätyksi kapinallisten riveihin ja osallistuu Tuohikottin taisteluihin. Hän selviää tuurinsa ansiosta, mutta kokemukset painavat mieltä loppuelämän. Humalassa Janne toistelee hetkeä, jolloin ”vieressä seisovalta kaverilta lähti puoli päätä irti ja verta tuli kuin härän kurkusta”.
Kun Janne ja Elisa laittavat hynttyyt yhteen, alkaa taistelu Jannen sukutalon Mikkolan jakamisesta kolmen veljeksen kesken. Tarina päättyy Elisan lausahdukseen hänen nähdessään uuden kotinsa: ”Vihdoinkin!
Kirjailija Leo Laurila vietti lapsuutensa kymmenen talon kyläpahasessa, jossa kaikki tunsivat toisensa perusteellisesti, ja sieltä kumpuavat monet hänen kirjojensa ja pakinoidensa aiheet. ”Molemmat vanhempani kokivat kapina-ajan melskeet melkeinpä pahimmalla mahdollisella tavalla”, hän sanoo. ”Kinusin aina äitiä kertomaan elämästään. Isäni ei kertonut selvin päin mitään, mutta humalassa sitäkin enemmän.”
Laurilalta on aiemmin ilmestynyt romaani Viimeisestä talosta (1999). Työelämänsä Laurila vietti Karjalan Tykistörykmentissä toimiupseerina.
