Kaunolukemisen opas tarkastelee kaunokirjallisuuden lukemista systemaattisena, mutta elämyksellisenä toimintana. Teos jäsentää, miten kerronta, näkökulma, henkilöhahmot, tyyli ja lajikonventiot ohjaavat lukijan tulkintaa, ja se tekee tämän selkeällä, analyyttisella otteella ilman että lukemisen esteettinen ilo katoaa. Kirjan tyyli on pedagoginen ja esseistinen: se yhdistää kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä käytännöllisiin havaintoihin ja asettuu osaksi lukemisen taitoa, kirjallisuuden vastaanottoa ja tulkintaa käsittelevää keskustelua. Teoksen olennainen ansio on siinä, että se rakentaa sillan akateemisen analyysin ja yleissivistävän lukuharrastuksen välille. Kirjailijasta voidaan päätellä, että hän tuntee syvällisesti kirjallisuudentutkimuksen, opetuksen tai kriitikon työn käytännöt. Tällaisen teoksen kirjoittaminen edellyttää laajaa perehtyneisyyttä länsimaiseen kirjalliseen traditioon, tulkintateorioihin sekä siihen, millaisia vaikeuksia ja mahdollisuuksia lukijat kohtaavat kaunokirjallisuuden äärellä. Kirja vaikuttaa syntyneen halusta tehdä usein abstrakteiksi jäävät analyysivälineet ymmärrettäviksi ja käyttökelpoisiksi, mikä viittaa pitkäaikaiseen kokemukseen kirjallisuuden selittämisestä erilaisille yleisöille. Suosittelen teosta erityisesti lukijoille, opiskelijoille ja opettajille, jotka haluavat syventää suhdettaan kaunokirjallisuuteen. Se ei tarjoa vain neuvoja siitä, mitä lukea, vaan ennen kaikkea siitä, miten lukea tarkemmin, kriittisemmin ja nautinnollisemmin. Juuri tämä tekee kirjasta poikkeuksellisen hyödyllisen ja kestävästi palkitsevan.
