Tammikuussa 2020 tapahtui onnekas onnettomuus Orimattilassa. Filosofian tohtori Timo J. Tuikka rysäytti UKK-arkiston seinästä läpi, mutta löysi samalla väliseinästä Urho Kekkosen salaiset päiväkirjat. Presidentin merkinnöistä paljastui alaston totuus historiamme kiihkeimmistä väittelynaiheista noottikriisistä lähtien. Salaisten päiväkirjojen sivuilla ääneen pääsee presidentin sisällä loisinut ihminen, joka suomii hävyttömästikin maamme ja maailman menoa. Kekkosen päiväkirjamerkinnät kertovat myös kompleksisesta maan isästä, joka kärsi 1970-luvun poliittisesti vinoutuneen minäkuvan ohella jo varhain vääristyneestä kehonkuvasta. ”Honka-liitto hajosi. Harmitti. Olisin halunnut puristaa säikähtäneestä Hongasta vaalitenteissä mahlat pihalle.” (UKK 24.11.1961) Myös kesällä 1957 tapahtuneen presidentin murhayrityksen tekijä ja motiivi selviävät viimein. ”He arvelevat, ettei tämä hevonen piiskaa tarvitse, kun se tottelee luotiakin.” (UKK 21.6.1957) Toteutumattomien muistelmiensa tueksi kirjoitetut päiväkirjasivut ovat avain Kekkosen todelliseen maailmaan. Presidentti purkaa silottelematta tuntojaan niin suhteestaan Neuvostoliittoon kuin rakastajattariinsa. ”Puristelen peilin edessä läskimahaani ja inhoan itseäni.” (UKK 1.3.1956) Salaiset päiväkirjat piirtävät laajan kaaren vuoden 1956 yhden äänen presidentistä 1970-luvun yksiääniseen ”Kekkoslovakiaan”. Eturivin historioitsijan Timo J. Tuikan hervottomat vuosijohdannot ja kommentit taustoittavat eri aikakausien ilmiöitä. En taaskaan uskaltanut katsoa halatessa Leonidia silmiin, ettei hän saisi nousuhumalaiseen kalloonsa moiskauttaa samanlaista huulisuudelmaa kuin Honeckerille. Ryssän nuoleminen ETYK:issä olisi poliittinen kuolonsuudelma. (UKK 1.8.1975)