Jean Moulin oli koonnut hajanaisen toisiinsa vihamielisesti suhtautuneen vastarintaliikkeen yhteen. Tarvittiin yhtenäistä liikettä miehitysvaltaa vastaan ja yhteydenpitoa Lontoossa toimivaan vapaan Ranskan johtoon. Yksittäiset terroriteot oli kostettu julmalla tavalla miehittäjän toimesta. Mutta kotka ei pyydystänyt kärpäsiä vaan vastarintaliikkeen johtoa. Kuka petti vastarintaliikkeen? Antaako tämä kirja vastauksen vieläkin arkaluontoiseen kipeään kysymykseen?
”Puistotyöntekijä Bobignon ei ollut saanut unta illan rajun ryyppäämisen jälkeen ja päätti lähteä työhönsä tavallista varhaisemmin. Hänen tehtävänään oli kerätä yön aikana syntyneet jätteet talteen, nostella kumollaan olevat penkit pystyyn ja sitten lakaista puiston käytävät. Bobignon eteni penkki penkiltä kohti puistikon keskellä olevaa korkean pensasaidan ympäröimää patsasta. Hän ohitti patsaan ja yllätyksekseen havaitsi mieshenkilön istuvan vastapäätä patsasta. Kuljettuaan jonkin matkaa hän palasi takaisin. Häntä oli jäänyt kiusaamaan, miksi mies vilvoitteli nostamalla päänsä vierelleen penkille. Bobignon kuvitteli nähneensä näkyjä, mikä ei ollut tavatonta hänelle aamukrapulassa. Hyvin pukeutunut mies istui penkillä ilman päätä. Bobignon hiipi lähemmäksi, hiersi silmiään. Miehen vieressä oli irti leikattu pää. Bobignon tökkäsi miestä kevyesti. Silloin vasta hän käsitti, että mies oli kuollut.
Miehen kaula oli katkaistu taitavasti, mistä poliisi saattoi päätellä, että se oli ammattimiehen työtä”
Kirjan tarina ajoittuu miehitysajan Pariisiin. Kertoja tuo elävästi esiin pula-ajan Pariisin miehittäjän raskaan rautasaappaan alla sekoittaen kiihottavasti fiktiivisen kerronnan tosielämän jännittäviin tapahtumiin.
