Tämän täytyi olla unta. Tai pikemminkin painajaista. Marisa katsoi silmästä silmään miestä, jonka oli luullut kuolleen puolitoista vuotta sitten. Hänen maailmansa oli romahtanut ja hänen sydämensä särkynyt tuhansiksi sirpaleiksi, kun hän oli kuullut Nikosin hukkuneen. Mutta siinä Nikos oli, ilmielävänä. Marisa tunsi maailman mustenevan silmissään, ja samassa Nikosin turvalliset käsivarret kietoutuivat hänen ympärilleen...