Väkevä tarina unissakävelijöistä matkalla kohti maailmanloppua.
”Tämä romaani on merkittävä ja – niin kuin parhaat tarinat usein ovat – avoin monenlaisille tulkinnoille. Kirjan tapahtumat ovat mielikuvituksellisia; sen tunnelma ja sanoma valitettavan realistisia.” – The Scotsman
Li Niannian asuu vanhempiensa kanssa pienessä vuoristokylässä. Eräänä iltana kukaan naapureista ei hänen ihmetyksekseen vetäydy nukkumaan, vaan he vaeltavat kaduilla ja pelloilla niin kuin aurinko ei olisi laskenutkaan. Tuona yönä sadat kyläläiset unissakävelevät ja toteuttavat salaisimmat, päiväsaikaan piilossa pidetyt halunsa. Koko yhteisö uhkaa luisua kaaokseen, ja Li Niannianin ja hänen vanhempiensa tehtäväksi jää pelastaa kylä ja kyläläiset ennen auringonnousua.
Yan Lianke (s. 1958) on niin Kiinassa kuin ulkomaillakin palkittu kirjailija. Länsimaissa hän nousi suuren yleisön suosioon voitettuaan Franz Kafka -palkinnon vuonna 2014, ja Yania pidetään yhtenä Kiinan merkittävimmistä nykykirjailijoista.
Elina-Irmeli
6.1.2026
Valloittava kuvaus poikkeuksellisesta ajanjaksosta nostaa Yan Lianken huipulle. Hän käyttää tyylikeinona häkellyttävää toistoa, toisin sanoen rikkoo suvereenisti sääntöjä. Aiemmin suomennettu Neljä kirjaa teki syvän vaikutuksen. Tämä toinen tarjoaa vertauskuvallisuudessaan jännittäviä tunnelmia sekä vastapainona avuliaisuutta ja muunlaista hyvyyttä. Kertojan puhetyylistä syntyy ensin sydämeenkäyvä vaikutelma lapsenomaisesta takeltelusta. Sitten tämä alkaa kuulostaa hurmaavan päähenkilön Li Niannianin hämmennykseltä ja halusta kertoa kaikki ehdottoman tarkasti. Mielikuvituksellisten tapahtumien ja ristiriitojen päivitteleminen sekä niiden perinpohjainen kuvaileminen on fantastinen keino saada kuuntelija huokaamaan ihastuksesta. Mitä sanoilla taiteilemista – voimaa ja notkeutta sekä puomilla että permannolla! Yhteisö on vaarassa hajota uutuuksien uhatessa perinteisiä tapoja, mikä on realistinen lähtökohta. Olinpaikastaan riippumatta ihminen kipuilee totunnaisten käytäntöjen muuttuessa. Sellaista sattuu, ja kipu pitää taltuttaa. Yanin kirja olisi syytä ottaa ohjelmaan toisenkin kerran. Ehkä vuoden kuluttua yltäisin kirjan esittelyssä mainittuun maailmanloppuun saakka. Nyt vain ihmettelen, miten spontaanisti yllätyin huumorista, joka sai minut nauramaan. Oliko nauru tässä yhteydessä lainkaan hyvän maun mukaista? Tähän haluan vielä palata. Upea lukija Markus Järvenpää on jälleen omimmillaan. Kiitos.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus