Kukaan ei auttanut häntä pakenemaan.
Édouard Louis ei halua kuulla puhuttavankaan veljestään. Kunnes veli kuolee, ja totuutta on katsottava suoraan silmiin. Olisiko veljen voinut pelastaa? Olisiko pitänyt?
Édouard Louis on kirjoittanut muun muassa lapsuudestaan ja äidistään, ja nyt hän ottaa käsittelyyn alkoholismia sairastaneen veljensä. Haaveita ja ideoita pursuavasta pojasta kasvaa riippuvuuksien ja masennuksen kourissa viruva aikuinen, ja 38-vuotiaana veli löytyy kotoaan kuolleena. Veljen kuolema pakottaa Louis'n pohtimaan tuskallisen vaikeaa sisarussuhdettaan sekä sitä, kuinka pahasti unelmat ja oman elämän raamit voivat luhistua. Louis'lla on erityinen kyky käsitellä yksilöllisiä kokemuksia vähäeleisen voimakkaalla tavalla niin, että ne kasvavat yleismaailmalliseksi yhteiskuntakritiikiksi.
Édouard Louis (aiemmin Eddy Bellegueule, s. 1992 Hallencourtissa) kirjoitti esikoisteoksensa Ei enää Eddy vain 21-vuotiaana. Ensimmäinen kustantaja hylkäsi kirjan sillä perusteella, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei olisi Ranskassa ollut enää sataan vuoteen. Kun kirja julkaistiin, siitä tuli arvostelumenestys, sitä myytiin yli 300 000 kappaletta, ja se herätti kiivasta poliittista keskustelua. Louis on uudistanut nykykirjallisuutta tekemällä näkyväksi työväenluokkaa ja tarinoita, joista yleensä vaietaan. Häntä onkin kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä. Louis on opiskellut sosiologiaa Pariisissa.
