Myö muut oltiin maammöykkyjä, maaviljelijöitä vaan.
Maanviljelijä Martti Asunta (s. 1918) asui koko elämänsä Petäjäveden Metsäkulman Pohkalassa. Tavallinen suomalainen mies: oppi ammatin itse tekemällä, kävi sodan, meni naimisiin, sai lapsia, rakensi talon, teki työtä, jäi leskeksi. Tavallisuudesta poikkeavaa hänessä on lähinnä yli satavuotiaaksi eläminen.
Martti Asunnan elämän kautta pohdiskellaan, mitä jälkiä kukin meistä jättää. Runkona ovat 95-vuotiaan Martin ja tyttärenpoika Rikun nauhoitetut keskustelut, joissa Martti kertoo elämästään. Historiallisten tapahtumien lisäksi avautuvat näkymät rikkaaseen keski-suomalaiseen murteeseen sekä suullisen tarinankerronnan katoavaan perinteeseen. Martin elämä ei ole aikajärjestystä noudattava jana, vaan ihmisten ja sattumusten ympärillä rönsyilevä tarinapuutarha. Kerronnassa sekoittuvat monen sukupolven kokemukset: osa on itse koettua, osa useamman välikäden kautta hankittua tietoa.
Kirja kannustaa samalla muitakin tallentamaan edellisten sukupolvien muistelua, vielä kun he ovat keskuudessamme.
