Päivänvaloon nostettu esikoisteos pöytälaatikon perukoilta. Runokirjan vanhimmat sanat muodostui ruutupaperille yli viisitoista vuotta sitten. Vuosien varrella tekstejä kertyi huomaamatta. Osa teksteistä jäi laatikkoon. Osa puolestaan herättää edelleen toistuvasti tunteita.
Ajatus teoksen julkaisemisesta kauhistuttaa ja kihelmöi yhtä aikaa. Toivon, että onnistun aukeama aukeamalta luomaan muotoaan vaihtavan tunnelman. Että yhytät itsesi seikkailemasta sen eri tasoilta.
Kirjassa sanojen vivahteikkuus ja monitulkintaisuus yhdistyy lapsuuttaan elävien tekoälyjen tyyliin jäsentää tätä maailmaa. Lopputulos ei olisi ennallaan ilman kuvituskuvia.
