(416)

Mies, jota ei uskottu

äänikirja ja e-kirja


Omakohtainen kertomus eksymisestä hoitojärjestelmän labyrinttiin.

Kipu alkoi kesälomalla. Liikunnallisen lukiolaispojan lonkkiin pesiytyi viiltävä särky, ja hänestä tuli hetkessä invalidi. Yhtä lamauttavia olivat lääkäreiden reaktiot: ei sinusta löydy mitään vikaa. Alkoi vuosia jatkunut mitätöinti ja luukulta toiselle juoksuttaminen, ja kivut vain jatkuivat.

Toimittaja Aarno Malinin tarina kuvaa pitkää taistelua hoidon ja ihmisarvoisen kohtelun löytämiseksi. Ajatuksia herättävä teos johdattaa hyvinvointivaltion varjoisammalle puolelle ja paljastaa kankean, mielivaltaisesti toimivan järjestelmän, joka ei ole heikoimpien puolella vaan heitä vastaan.


Lukija: Panu Kangas
Kesto:

3.9

416 arvosanaa

Pia

19.6.2024

Kirja oli ihan hyvä ja jokseenkin samankaltaisia kokemuksia läpi käyneenä ymmärrän sen katkeran sävyn hyvin. On varmasti helpottavaa saada oma ääni näin kirjan muodossa kuuluviin ja uskon todella monien pystyvän samaistumaan siihen. Jatkuvat väärät diagnoosit sekä kelan järjetön pompottelu jättää varmasti useimmat kitumaan hiljaa itsekseen, minkä takia olikin mukava kuulla vaihteeksi kirjailijan pitäneen pintansa ja saaneensa jonkinlaisen rauhantapaisen. Viha ja pettymys yhteiskuntaa kohtaan tuskin poistuvat koskaan, mutta uskon niiden lievenevän ajan myötä. Tsempit Aarnolle kirjailijan uraa varten, toivottavasti se on pitkä ja antelias.

Hanna

2.3.2024

Eruttäin hyvin ja kattavasti kuvattu "hyvinvoini" / pahoinvointi yhteiskuntaa !!! Tämä kirja pitäisi kuulua jokaisen ihmisen luettaviin kirjoihin.

Tiina

19.2.2024

Ihmettelen näitä kritiikkittömiä ylistäviä arvosteluja tästä kirjasta. Kun tarkkaan kuuntelee ja samalla ajattelee, niin kirjailijan asenne on, että kaikki on muiden syytä: lääkäreiden, kun eivät löydä diagnooseja, psykiatrien, koska määräävät lääkkeitä, joista kirjailija itse (!) tietää enemmän, sossun, kelan, tt-toimuston jne. Onhan selvää, että jos tutkimuksissa ei löydy mitään, niin ei se tarkoita, että lääkärit ovat huonoja. Ei diagnooseja voi vetää arvalla hatusta. Samoin ärsytti kirjailijan puuttuva oma-aloitteisuus: "miksi kukaan kelassa ei kertonut minulle, että olisin oikeutettu johonkin tukeen?" Kysyn, miksi hän ei itse ottanut selvää vaikka Kelan monista esitteistä, joita oli paljon tarjolla jo ilman nettiäkin? Kirjailija ajautui päihderiippuvuuteen ja haali huumeeksi luokiteltuja lääkkeitä shoppailemalla eri lääkäreiden vastaanotolla. Tässähän ei enää ollut kyse kipujen hillitsemisestä, vaan siitä, että vieroitusoireet puskivat päälle. Sen hän tunnustikin.