Minä, Marokon kauhu

Reservikapteeni Aarne Edvard Juutilaisella, Sortavalassa vuonna 1904 syntyneellä miehellä, oli haaveenaan vain yksi ammatti: sotilas. Hän kävi seitsemän luokkaa Sortavalan lyseota, suoritti asevelvollisuutensa Viipurin Rykmentissä ja pääsi Kadettikouluun ensi yrittämällä. Raju ja toisaalta liian iloinen luonne aiheuttivat sen, että Juutilainen joutui kerta toisensa jälkeen putkaan ja erotettiin viimeinen koko koulusta. Juutilainen lähti Ranskan Muukalaislegioonaan, jossa palveli täydet viisi vuotta. Hänelle annettiin lempinimi Marokon Kauhu.

Kotimaahan palattuaan Juutilainen pääsi palvelukseen ylimääräisesti palkattuna upseerina, kunnes hankaluuksien jälkeen erotettiin uudelleen. Tie Kadettikouluun oli lopullisesti katkaistu. Juutilainen hankki elantonsa sekatöissä ja ajatteli palaavansa Muukalaislegioonaan, kun talvisota syttyi. Reserviluutnantti Juutilainen määrättiin Jalkaväkirykmentti 34:n 6. komppanian päälliköksi. Talvisota oli sankaritarua alusta loppuun. Yksi talvisodan hengen luojista oli Juutilainen asettuessaan komppaniansa kanssa puolustukseen pienen jokipahasen varteen. Joen nimi oli Kollaa. Suomalaisten sotilaiden ansiosta Kollaa kesti, ja samalla koko Suomi.

Jatkosodassa Juutilainen toimi jälleen komppanianpäällikkönä ja toisinaan pataljoonan komentajan viransijaisena. Hän osallistui myös Lapin sotaan ja kun se oli ohi, hän sai lähteä. Loistava sotilasura, joka oli alkanut Afrikan polttavassa helteessä, päättyi Lapin purevissa pakkasissa. Vaikka aseet olivat vaienneet rintaman molemmin puolin, Juutilaisen kohdalla alkoi toisenlainen sota. Hän taisteli rajua alkoholismia vastaan, kun maan alta nousseet käpykaartilaiset miehittivät työmaat ja järjestivät entiselle sotasankarille potkut toisensa jälkeen. Kamppailu oli vaikeaa, sillä vihollinen ei usein ollut silmin nähtävissä.