Kirja on Jorma Ilmari Kilven (16.2.1923 - 9.11.1965) päiväkirjoihin ja kirjeisiin perustuva kertomus 30-luvun puolivälistä vuoteen 1946. Nuoren ihmisen kasvutarina viime sotien vaikeina aikoina. Tarkoitus on, että kirjassa puhuu mahdollisimman paljon Jorma itse, päiväkirjansa ja kirjeidensä kautta. Kun nuo vanhat dokumentit laittaa aikajärjestykseen, niistä syntyy kertomus. Aukkopaikat voi täyttää mielikuvituksessaan.
Jorma on kasvanut Töölössä, käynyt Forsbergin valmistavan koulun ja Helsingin Suomalaisen Lyseon eli Ressun. Jorma on ollut aktiivinen partiolainen Töölön Sinisissä pian lippukunnan perustamisen jälkeen. Kouluvuodet päätti talvisota ja Jorma kuului 1940 keväällä ylioppilaaksi julistettujen joukkoon.
Talvisotaan Jorma osallistui nuoren ikänsä vuoksi vain linnoitustöiden ja ilmeisesti vs-tehtävien kautta. Hän täytti 17 kevättalvella 1940.
Jorma meni vapaaehtoisena asepalvelukseen syyskuun alussa 1941. Hän osallistui Suursaaren valtaukseen ja kävi sen jälkeen aliupseerikurssin ja Merisotakoulun upseerikurssin 14 tulenjohtajalinjan. Ilmeisesti asemasodan tapahtumattomuuteen kyllästyneenä hän hakeutui ilmavoimiin, Lentosotakoulun ohjaajakurssille 6, joka alkoi lokakuussa 1943. Ohjaajakurssi kesti vuoden ja päättyi välirauhansopimuksen estäessä lentotoiminnan. Samalla loppui Jorman lentäjän ura.
Jorma oli hyväksytty Teknilliseen Korkeakouluun syksyllä 1943 ja sodan loputtua hän on ilmeisen nopeasti, kotiuttamisensa 11/1944 jälkeen, päässyt kiinni opintoihinsa. Siviilin myötä siirrytään uuteen aikaan sodanjälkeisestä pula-ajasta huolimatta. Jorma harjoittelee Turun tie- ja vesirakennuspiirissä kesällä 1945 ja Tukholmassa kesällä 1946.
Päiväkirjan sivuilla keskeisiä asioita ovat toisaalta vapaa-aika, tytöt ja juhliminen ja toisaalta maailmankatsomukselliset pohdinnot. Eräänlaisina ratkaisuina näihin teemoihin Jorma tapaa tulevan puolisonsa Sisko Laukkasen ilmeisesti vuoden 1946 aikana - dokumentti löytyy syksyltä 1946. Jorma myös kertoo liittyneensä keväällä 1945 Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, sillä "täytyyhän joku harrastus olla".
